Joulu 2013

Joulu meni 1,5 viikkoa sitten, mutta minä Matti Myöhäinen postaan joulustamme vielä, kun ehdin. Loppiainen on ylihuomenna, joten tuli vähän hoppu, että ehdin vielä ennen joulunajan päättymistä postata joulustamme.


Tämä on oikeastaan ollut perinne, että postaan kuvia jouluaatostamme, joten perinteikkäänä ihmisenä pidin siitä kiinni tänäkin vuonna.


Aaton aamuna Veeti tulee omasta huoneestaan ja näkee olohuoneessa kuusen. Oli hyvin hämmästyneen näköinen pikkumies.


Täytyihän sitä puuta tulla katsomaan lähempääkin.


Kynttilöitä täytyi ainakin kokeilla, sillä niistä tulee valoa.


Ja neulasia piti kokeilla. Oikeasti kuusi ei ollut kuusi, vaan pihta, joten neulasetkaa eivät olleet piikikkäitä.


Milla hihkui innoissaan kuusen koristelussa. Veeti lähinnä hämmästeli ja olisi halunnut ottaa koristeet pois kuusesta.


Kuusen koristelun jälkeen löysimme terassilta tontun jättämät paketit Millalle ja Veetille. Lapselle iltaan on niin pitkä aika, että meidän aikuisien hermoja helpottaakseen oli parempi, että tonttu toi jo jotain aamusta, jotta iltaan asti malttaa odottaa.

Milla sai jo aamusta kauan toivomansa My Little Pony -pehmon, joka piti olla Fluttershy, koska Millan suosikki poni on Fluttershy.


Joulukuusi oli koristeltu joulun väriteeman mukaan. Tällä kertaa halusin punaista ja valkoista, eli hyvin perinteiset joulun värit.


Karkkikepit olivat myös yksi koristelun elementti. 


Karkkikepit ovat niin jouluisia ja itseasiassa myös hyviä. Etsin eri kokoisia keppejä, mutta en löytänyt, kuin pieniä. Olisin halunnut sellaisia suuria, joita lapsena muistan saaneeni joulupukilta.

Tunnistaako Tiina Eliisa kuvasta tontun? Tiina Eliisa laittoi hyvän kiertämään. Kerron Tiina Eliisan yllätyksestä seuraavassa postauksessa, jossa esittelen myös pari joululahjaani ja Dzinnin blogin arvonnasta voitetusta palkinnosta.


Ostan joka joulu jonkun joulukukan. Monena vuonna olen ostanut valkoisen joulutähden tai amarylliksen, mutta tänä vuonna ostin suuren punaisen joulutähden. 


Joulupöytä oli tottakai kiireessä katettu, sillä hyörivät lapset, kiire ennen joulupukin tuloa jne. Ruokakuvia en kuvaillut, mutta kerron mitä meidän pöytään kuului tänä vuonna. Joka vuosi on ne perinteiset kinkku, itsetehdyt porkkana-, lanttu- ja perunalaatikot, rosolli, sienisalaatti, vihersalaatti, lämmin- ja kylmäsavulohi. Silliä on monena vuonna, vaikka itse en niistä pidä. Monena vuonna on myös pateita ja tänä vuonna oli maalais- ja villisianpateeta. Monesti on myös uusiaperunoita, jotka mummoni on kesällä valmistanut (googlettamalla löytyy ohjeita, kuinka nauttia talvellakin uusista perunoista). Erikoisin herkku tänä jouluna oli lämminsavuporonpaisti. Uuuh, miten herkullista ja suussa sulavaa se oli. Nams!


Ruoan jälkeen oli vihdoin se Millalle jännin hetki. Joulupukki! Milla alkaa nyt olla siinä iässä, että se itsekriittisyys ja häpeäminen on alkanut ja sen vuoksi se pieni reipas ja rohkea tyttö alkaa olla pian poissa. Milla täyttää parin kuukauden päästä 5 vuotta. Ensimmäistä kertaa Milla oli melko jäissä koko pukin käynnin ajan. Äitinä sain olla rohkaisemassa kaikessa. 


Luulimme, että Veeti tulee pelkäämään pukkia, mutta pyh! Veeti ei vierastanut joulupukkia ollenkaan. Milla sen sijaan vierasti, mikä oli hieman outoa. Ehkä se jännitys oli vaan niin suuri.


Koska Milla ei yksin halunnut laulaa pukille, niin lauloin Millan kanssa Kulkuset, kun samalla kilistimme tonttuhattujemme kulkusia.


Sen jälkeen päästiin siihen itse asiaan! Milla oli jo vähän rohkaistunnut ja jakoi pukin ojentamat lahjat.

Ei, meillä ei ole koiraa, vaikka kuvassa koira näkyykin. Äitini oli koiransa Rommin kanssa meillä yökylässä. Rommi katseli rauhassa karvanaamaista joulupukkia ja nauroi varmasti mielessään, että hänpäs tietääkin kuka parran alla on. Tänä vuonna joulupukkina oli minun serkkuni Jori.


Veeti tutki eniten lahjanaruja. Ehkä sitten seuraavana jouluna pikkumies innostuu lahjojen sisällöstäkin. Muistan kuinka Millakin ekana joulunaan tutki mieluiten lahjanaruja.


Lahjoja oli kolme säkillistä, mutta silti Milla jaksoi jakaa kaikki paketit.


Veeti tutki sillä välin kimaltavia joulupalloja.


Pukki toi Veetille paljon pehmeitä paketteja (äiti iloitsee!), mutta oli niitä lelujakin. Veeti on muuten aina ilman sukkia. Vaikka sukat laittaakin jalkaan, niin ne ei saa olla 10 minuuttia kauempaa. Paljasjaloin on ilmeisesti mukava olla.


Toiseksi odotetuin lelu oli Teksta-koira. Mummo osti sitten Tekstan Millalle ja tässä isi yrittää opettaa miten Tekstaa käytetään. Sain itse suunnilleen saman ikäisenä roboottikoiran, joka käveli vain eteenpäin ja haukkui. On vähän tuo tekniikka kehittynyt. Tuo Teksta pystyy olemaan yhteydessä älypuhelimeen ja jonkun sovelluksen kautta sillä voi tehdä kaikkea. 


Tälläinen oli meidän joulu 2013. Joulupäivänä oli Veetin 1-vuotissynttärit, mutta ne juhlimme jo ennen joulua. Vielä on mietinnässä, että juhlimmeko jatkossa synttärit ennen vai jälkeen joulun. Toisaaltaan voisi joulun jälkeen juhlia, niin menisi samalla minunkin synttärien kahvittelut.

 Laitanpas loppuun vielä Veetin synttärijuhlista kuvan.


Eka synttärikakku ja voi, kun sitä olisi niin tehnyt mieli koskea kaiken aikaa. Kakku ei ole taaskaan minun käsialaani, vaan tätini tekemä. Aivan ihana Salama McQueen Autot elokuvasta. Minun pitäisi oikeasti postata kaikista kakuista, jotka tätini on meille tehnyt, sillä niistä löytyy kuviakin.

Veeti ei synttärijuhlissaan kävellyt ilman tukea, mutta seuraavana päivänä siitä herra aloitti tallustelun ilman tukea. Nyt meillä viipeltää iso tenava. Hieman haikeaa, että taas on vauva-ajat ohi... onkohan minun vielä yksi vauva-aika saatava kokea, vai odotanko sinne asti, että mahdollisesti tulen mummoksi?

Oliko teistä kukaan ihan joulun tienoilla syntyneitä? Miten lapsena teidän synttärit vietettiin? Oliko ne aina sinä oikeana päivänä vai jotenkin muulloin?